No eihän se ihan minttu ollut, sellainen ompunvihreä. Ja ei siitä ihan lila tullut, mutta se ruskeanharmaa mikä oli värikartassa, on oikeasti seinässä aika violetin sävyinen.
Tänään on tullut häärättyä päivä eteisen maalauksessa. On ollut oikeasti ihan terapeuttista hommaa nähdä oma kädenjälki ja huomata että ihan hyvin sujuu 🙂 ei ole munaa kasvanut eikä miestä löytynyt kaveriksi mutta niin ne vain tapetit irtoilee, seinät saa uuden värin ja perkules, porakonekin tuli ostettua!
Muutaman viikon hulabaloo ehkä vähän helpottaisi nyt, toivon ainakin. Remontti on ihan virkistävää lomahommaa… 😉
Viikko sitten tuli aika outo olo, en ole analysoinut sitä vieläkään.. mutta jotenkin se, että joudun olemaan kaikessa ainoa vanhempi, tekemään jatkuvasti päätöksiä (onko se talon ostaminen vai jokin vähäpätöisempi juttu, teen sen kuitenkin aina yksin, kyselemättä tai saamatta toista mielipidettä asiasta) sai aikaan sellaisen fiiliksen että haluan olla hetken se, kenen ei tarvitse päättää mistään. Kyselin olisiko H ollut kotosalla vaikka meidän homma onkin jo aika kuivahtanut… oli lähdössä kaupungille ja ajattelin että se siitä sitten. Mietin että olisin kaivannut sellaista dominointia ja käsittelyä jossa multa viedään kerrankin lupa ottaa kantaa tapahtumiin… H osaisi tehdä sen, olen siitä hyvinkin varma… mutta joo.
Sitten kysyin Nallelta voisinko käydä sillä ja yritin selittää sitä mun käytetyksi tulemisen tarvetta. Etten halua mitään extremeä mutta lujaa käsittelyä. (Olisi pitänyt ehkä kertoa etten halua myöskän silittelyä tai paapomista, vaan kunnon toimintaa). Mietin pitkään onko musta tekemään H:lle sellainen temppu, koska mun mielestä peli pitää selkeästi puhaltaa poikki ennenkuin lähtee seuraavan kimppuun, vaikka se olisi eksäkin.
Menin, ja harmittaa vietävästi. En päässyt mihinkään fiilikseen, olo oli lähtiessä vielä paskempi kuin sinne mennessä. En saanut mitään ”vapauttavaa subitilaa” aikaiseksi ja olin itselleni ihan järjettömän vihainen koska olin ajatellut asian ratkeavan niin helposti että mua komennellaan tovi ja läimitään pari kertaa perseelle ja painetaan päätä tyynyyn samalla kun pannaan. En kyllä saanut mitään noista kolmesta, mutta vaikka olisin saanut, epäilen että yhtä kylmäksi olisi jäänyt silti.
Se miksi aloin kirjoittamaan on yksi blogiteksti. Kirjoittaja mietti sitä miten jokaisen sisäinen lapsi herää stressitilassa, ahdistuksessa tai ennalta-arvaamattoman tilanteen kohdatessa. Sitä tavallaan alkaa tuntemaan sillä tavalla kuin olisi tuntenut pienenä lapsena. Kirjoittaja kertoi oman D/s suhteen helpottaneen oman sisäisen lapsen huomaamista ja tiedostamista koska hän ylisuorittaa kaiken, haluaa tehdä aina kaiken itse eikä pysty ottamaan rakkautta vastaan kuin ”palveluksena jostain omasta palveluksesta” . Kun häntä käytetään, nöyryytetään ja sanotaan pikku ressukaksi joka on vain panoleluna, hän saa olla vapaa ja vailla mitään odotuksia.
Tajusin että tarina kertoo minusta. Vaikkei kerrokaan 🙂
Ja ehkä ymmärsin jollain tavalla viimeviikkoisen olotilani paremmin. Onneksi se järjetön ahdistus ja vitutus katosi metsässä partioleirillä. Vaikka katsoin 11 tytön perään, olo oli kuin lomalla. Mulla ei ollut mitään muuta tehtävää ja nautin kyllä täysin siemauksin 🙂
Vakavasti mietin pitäisikö minun olla vähän aikaa ilman seksiä. Tai siis ilman munaa ;D Nallea en ainakaan enää vaivaa asian tiimoilta, se on niin epäreilua sitä kohtaan ja en osaa olla ”niinkuin ennen”.
Keskityn projektiin nimeltä oma talo ja en etsi mitään tai ketään joka tekisi musta jotain mitä en ole tai pysty yksin olemaan. Suuntaan katseen yritykseen ja ensi kesään… sekä omaan jaksamiseen ja hyvään oloon. Jotenkin olen liikaa ajatelut että se mun hyvä olo ja hetki vapautta on olla jonkun peitoissa, mutta se voi olla paljon muutakin…
Täytynee tosin ikeadti hommata itselle niitä leluja 😉