Paljon on vettä virrannut ilma että on tullut blogissa käytyä. Huomaan että Nalle on poistunut täältä jälleen. Ymmärrän kyllä, elämä jatkuu.. itseasiassa luultavasti sen tähden en ole kirjoittanutkaan, en osaa ajatella että seuraelämäni uudet koukerot saavat Nallea hykertelemään ilosta. Mutta ehkä Nalle kurkkii omalla vastuulla jatkossa tänne ja samalla mun pään sisään, sillä tarve kirjoittaa on taas palannut 🙂
Olen ollut viimeaikoina talokuumeessa. Havahduin yhtäkkiä siihen tosiasiaan että en halua enää maksaa vuokraa. Olen aina ollut enemmän pankin kanssa seurustelija kuin vuokraisännän tulonlähde ja jotenkin tuli vahvasti olo että nyt mä olen valmis olemaan vastuussa lainataakasta. Ainakin jos vaihtoehto on pulittaa joka kuukausi nippu seteleitä taivaan tuuliin.
Paria taloa olen käynyt katsomassa ja huomenna aion toisesta tehdä tarjouksen. Olen ihan innoissani mahdollisuudesta päästä tapetoimaan ja maalaamaan jotain ihka omaa. Sisarukset ovat olleet mukana, on sellainen olo että mua tuetaan ja en ole asiassa yksin vaikkakin konkreettisesti olenkin. Mutta edelleen – innoissani kuin mikä.
Nallen jälkeen olen päästänyt uuden miehen elämääni. En ole hakemassa mitään vakavaa tai siis mitään mistä voisi tulla vakavaa. Tilausta ei ole muutakuin tällaiselle kepeälle jutulle mikä nyt on meneillään. Nalle ei ymmärrä mitä tältä kaverilta haen tai saan, mutta ehkä se on juuri tätä. Suhde jolla ei ole mitään vaaraakaan muuttua liian vakavaksi. Sanottakoon että vaarana on kyllä (jos en pidä varaani) langeta tähän tyyppiin. Siinä on vain yhdistettynä liian monta palasta jotka ovat joko tuttuja tai mulle sopivia.
H on vanhan ajan herrasmies sillä tapaa mikä vetoaa muhun. Tekemättä asiasta mitään numeroa, mä pääsen aina ekana suihkuun sen odottaessa vieressä, se tarjoaa aina mulle ensin ennenkuin ottaa itse. Ei se sitä itse edes huomaa ja se siinä onkin parasta 🙂 mä tykkään kun mut huomioidaan tuolla tapaa mutta tekemättä siitä numeroa.
Se touhuaa kokoajan jotain, kun se sanoo tekevänsä huomenna jonkun homman, se on sen tehnyt kun seuraavan kerran menen käymään. On mahtavaa seurata sen touhuilua koiran kanssa: se on tosi tiukka eikä pyydä mitään mitä ei katso että koira myös tekee. Välillä se härnää käskemällä koiran pysymään paikallaan vaikka kesken linnun ajon. Sillä on sellainen huvittunut virne päällänsä kun se katsoo koiraa joka tekis mitä vaan että pääsee jatkamaan jahtia, kyselee siltä että joko se haluais jatkaa muttei anna merkkiä lähteä. Se ei tee sitä vittumaisuuttaan, ehei. Se tekee sen siksi että voi, koska koira odottaa mitä vain, tekee mitä vain että isäntä on tyytyväinen siihen.
Siitä päästäänkin siihen syyhyn miksi olen Hoon kanssa. Koska Nalle on penännyt multa syytä, mutten ole oikeasti voinut olla niin ilkeä että olisin vääntänyt veistä sen haavassa. Toivon oikeasti ettei Nalle edes lukisi tätä, mutta kirjoitan joka tapauksessa syyn.
Seksi. Enkä missään nimessä tarkoita että siinä olisi ollut Nallen kanssa mitään vikaa. Hoon kanssa se on erilaisella tavalla myös hyvää. Olen yrittänyt miettiä miksi, osa syytä on ehdottomasti se että Nalle on opettanut mulle mistä mä tykkään.
Toinen osa on se jännä yhdistelmä naista kunnioittavaa herrasmiestä ja koirankouluttajaa. Sen käsi painaa mun päätä alas, pakottaa jalkoja auki ja mä nautin. En voi sille mitään mutta kun se eleetön mies pääsee sängyssä irti, se on kaikkea muuta kuin jörmykkä. Jo se että eka kerralla kun kerroin että nautin kovemmista otteista, se ei nikotellut, puolustellut tai väittänyt vastaan. Se otti tukevan otteen mun hiuksista, laittoi toisen käden kurkulle ja mä valahdin ihan veteläksi. Se ei pelkää kokeilla juttuja joita se ei ole koskaan tehnyt aiemmin, se näkee että mä nautin ja se saa vain lisää pökköä pesään.
Se ei ole vielä kertaakaan jättänyt mua paitsi mistään. Se ei ole myöskään harrastanut kiusaamista samalla tapaa kuin koiran kanssa, mutta en usko että se on kuin ajan kysymys. Herrasmiestavat ovat tiukassa, ei sillä että valittaisin 🙂
Tietenkin sekin vaikuttaa jotain että olen esteetikko. Silloinkin kun Siipan kanssa piti etsiä jostain se oma nautinto, mulle riitti joku olkalihaksen tuijottaminen, lihasten liike rytmissä ja olin ihan fiiliksissä. Se että Hoon kädet on täynnä elämää, selkä timmi ja perseessä mageet hymykuopat, ei lainkaan pahenna asiaa 🙂
Eli kyllä mä saan tässä kaupassa jotain, vaikkei Nalle sitä uskokkaan. Varon etten pala, pysyn kaukana ilmiliekistä nauttien sen hehkusta aikani. Kun se sammuu, on aika jollekkin muulle.
En oleta että Hoosta olisi juuri muuksi kuin mitä se nyt jo on. Tai kenestäkän muustakaan olisi. En tahdo olla ilman seksiä, en näe maailmaa jossa harrastaisin selibaattia paria kuukautta enempää joten toivon että Hoon kanssa sujuu näissä merkeissä ainakin tovi.