Edellinen postaus osoittautui monellakin tapaa hyödylliseksi. Vaikka se oli sisällöltään vain roskiksen sisältöä muistuttavaa pahanolon sontaa, sen myötä oma olo parani huomattavasti. Tai uskoisin sen olevan yksi parantavan vyöryn aloittavista voimista.. Nalle pyysi mut kirjoittamisen jälkeen mukaan lenkille joka taas suorastaan huokui Nallen pahaa oloa (eli mun aiheuttamaa) ja sen päälle lasten kanssa käyty saunareissu sai jonkun napsahtamaan kohdalleen tai takaisin paikoilleen. Olen edelleen hämilläni mitä tarkalleen ottaen mun päässä tapahtui mutta yhtäkkiä kaikki vitutus hävisi. Naps! Noin vaan 🙂
Seuraavaksi mulle tuli huoli ja harmitus Nallen puolesta. Ilmeisestikin kirjoitus piti saada tehtyä oman mielenterveyden vuoksi, mutta ei tuomaan Nallelle mielipahaa. Tosin saatiin pitkälle aamuyöhön kestänyt keskustelu syntymään senkin tiimoilta ja vaikkei tätä episodia voi mitenkään riidaksi sanoa, niin puhdistava ja eheyttävä vaikutus sinänsä hyvinkin paskamaisella niskojen nakkelulla silti oli.
Jälkikäteen on hyvä sanoa että aivan uudenlaisia vuorovaikutustaitoja pitää opetella ja oma reagointi ja itsetuntemus ei taida ollakkaan niin tutulla pohjalla kuin luulin. Nalle kykeni ottamaan vastaan mun ehkä pahimmat tarjottavat tunteenpurkaukset ja niistä kehittyi jotain hyvää. Mä nimittäin sain varmuuden sen kaiken epätoivon ja pelon jälkeen siitä että Nallen kanssa mä haluan tätä yrittää. Helppoa se ei varmasti tule silti aina olemaan, mutta nyt mulla on asiasta varmuus. Mä tiedän etten voisi ihanampaa ja turvallisempaa kumppania tähän hulabalooseen saada, mä olen oikeasti nyt nallen mruu. Oikein avokkiMruu 😉
Lisäksi juteltiin pikkuraapaisu D/s juttuja. Kun mä olen pariin otteeseen toivonut että Nalle ottaisi ja käyttäisi musta enimmät niskojen nakkelut pihalle (jos noin karrikoiden asian haluaa ilmaista) ja Nallesta taas tuntuu vaikealta ajatukselta ilmeisesti ”saada tilanteessa Dominoivaa puolta esiin”… asia on siis vaiheessa ja sitä tullaan varmasti vielä käymään läpi myöhemmin. Hyvä niin, sillä mäkin ymmärrän että tilanne voi olla niin tulenarka että molemmille täytyy olla selvää mitä ja miten voidaan olla ettei mennä fyysisten tai psyykkisten rajojen yli.
Muutenkin meidän hommat on lipsahtaneet tukevasti vaniljaiseen suuntaan.. luulenpa että kun tilanne sallii, eli lapset, niin mä kaivelen kahleita ja nipistimiä esiin. Mulla on ikävä niitä ja sitä Nallea joka niitä käyttää ♡