Endorfiinit sun muut hormonit taitavat jyllätä melko makeissa luvuissa juuri nyt. On pitkästä aikaa niin euforinen olo nukkumaan mennessä, etten kyllä edes muista milloin viimeksi olen saanut nauttia vastaavasta.
Olin koko päivän partiokisoissa ja oli aivan mahtava seurata kuinka hienosti tytöt selvisivät kaikista rasteista, puhalsivat yhteen hiileen ja pitivät hauskaa. Juoksivat mäkeä takaperin alas ja ennakkoluulottomasti kokeilivat juttuja rasteilla. Oli ilo seurata ja olla mukana, välillä nähdä innostunutta ja motivoitunutta lapsilaumaa.
Nalle oli poikien kanssa kotosalla koska ennalta sovittu amma sairastui. Nalle siis pelasti mut pulasta ja lupasi tulla poikien kanssa tänne meille. Pojat vastaavasti lupasivat olla ilkeilemättä ja leipoa mulle äitienpäiväkakkua.
Kotona oli sujunut hyvin ja iltasella pääsin vielä lähtemään Nallelle kylään ja voi kuinka muistui taas mieleen kuinka hyvältä tuntuukaan olla Nallen sylissä ja käsissä. Ja kuinka oikeasti nautin Nallen otteista ja tavasta kontrolloida rakastelua. Vaikka mitään isoja dominointijuttuja ei ole nyt ollut ilmassa, olen ollut henkisesti enemmän alistuneessa mielentilassa kuin ehkä vielä koskaan. Yritin sitä Nallelle selittää eilen kun nautiskelin päällä ja Nalle käytteli molempia käsiään tukassa, niskassa, työnsi sormia suuhun ja puri kaulaan. Sitä kuinka mulla oli niin ”turvallinen” olo, en miettinyt mitään muuta kuin miltä Nallen kädet ja kulli tuntuu.
Tänään oli vähän sama olo, tunteet pinnassa, henkisesti niin läsnä kuin vain voi ikinä olla ja täysin luottavainen olo siihen että Nalle vie mut paikkaan jossa unohtuu kaikki muu kuin kädet, muna ja iho toista vasten.
Olin (ja olen edelleen) niin rentoutunut ja helliä tunteita täynnä että pakahduttaa.
Väitän että tämän olotilan saamiseen vaaditaan sopiva arjen välimatka ja rauha nauttia kahden kesken ilman häiriötekijöitä. Tunnistan itsessäni ainakin selkeän eron kun voin vain keskittyä meihin kahteen, verrattuna siihen että tietää jonkun muunkin olevan nurkissa tai edes pihamaalla. Tai että on tunne siitä että pitäisi olla parasta-aikaa jossain muualla tekemässä jotain muuta.
Vaikka olen pahoillani siitä etten saa järjestettyä Nallelle niin paljon aikaa kuin hän haluaisi ja ansaitsisi, en suostu surkuttelemaan nykyistä järjestelyä ja nykyistä olotilaa. Ne hetket mitä meillä on kahdestaan, ovat vain meidän ja niiden hetkien sujumisessa ei ole niin mitään ongelmaa 😉
Huomenna olisi äitienpäivä ja luvassa lasten tekemää kakkua ja ties mitä muuta. Koko päivän ovat jotain västänneet. Joskus elämä ei ole yhtään hassumpaa ♡