Eilinen oli tosiaankin aamusta ihan illan viimeiseen hetkeen saakka…. yhtä tunteiden vuoristorataa. Aamun itkupotkuraivaripainisession jälkeen kun O sai lukittua itsensä vessaan ja kun itse mietin ulkopuolella toimintasuunnitelmaa, tuli yhtäkkiä sellainen pahimmanlaatuinen ”takki tyhjänä” olo. Tuntui etten millään keksi miten tilanne saadaan purettua niin ettei minun aikuisena tarvitse antaa periksi asiassa josta ei keskustella (eli kouluun menosta) ja toisaalta jättäisi O:lle vielä yhden tilaisuuden tulla järkiinsä ja perääntyä. Siinä epätoivon hetkellä pääsin Nallen syliin ja siliteltäväksi. On hankala kuvailla kuinka paljon lohduttaa ihan vain olla ja tuntea kuinka toinen on tukena.
Nalle sen sitten keksi. Ilmoitti O:lle laittavansa tämän (kalliit ja rakkaat) kuulapyssyt roskiin jos tämä ei 15 minuutissa tule vessasta ulos. Ei tullut – pyssyt menivät roskiin. Vaikka Nalle teki tämän päätöksen yksin, siinä ei ollut mitään moitittavaa tai kritisoitavaa. Olin ja olen edelleen ihan samaa mieltä asiasta.
Päivä jatkui ihanalla ja erittäin nautinnollisella hetkellä silmät sidottuina ja sainpa myös synttärilahjani, (jotka ovat paitsi älyttömän makean näköiset, myös toimivat) käsikahleet. Olen itseasiassa aika innoissani niistä, epäilen käyttöä löytyvän tavalla ja toisella…
Illalla kävi vieraita, oli mukavaa lämminhenkistä sisarustenvälistä keljuilua lahjoineen kuten asiaan kuuluu ja jossain vaiheessa iltaa O tajusi ettei hänen pyssyjään oikeasti ole enää missään. (Poika oli livahtanut iltapäivällä vessasta sänkyyn ja herättyään siivosi huoneensa) Siitähän sitten O alkoi itkemään ja Sisko meni kyselemään mikä poikaa vaivaa. O haukkui varsin mielikuvituksellisilla nimillä Nallen ja keräsi raivoa vain lisää ja lisää. Sisko lähti kotiin ja O:n raivo oli siinä pisteessä että tavarat lentelivät ja vaatteet pakattiin kassiin ”eikä ikinä tulla enää tänne takaisin”.
O soitti isällensä joka ei vastannut ja soitti toisen kerran I:n puhelimestakin.. Menin väliin kun O repi tietokonetuolista käsinojan irti (!) ja taas alettiin painimaan. Kun I sitten alkoi keljuilemaan ja ”meni O:n puolelle ” mulla vain loppui hermot. Nimittäin I sotki asiaan rahat ja sen ”että mä aina sanon että me ollaan köyhiä, ettei ole varaa” ja sitten heitetään monen sadan pyssyt roskiin. Mä I:lle muistutin sen uudesta 120 € talvitakista ja ikeaan menneistä satasista kun sen huoneeseen ostettiin uusia kalusteita ja samana iltana ostettuun keikkalippuun Sini Sabotagen keikalle… Ei kuulemma ole kyse siitä 🙂
Mutta raha ja sen käyttö on mulle heikko kohta, toki sitä haluaisi ostaa lapsille kaikkea mutta tosiasia on kuitenkin että mä elätän ne tenavat ja eksä on se joka osteleee sitten kalliita kamoja ja kerää itselleen pisteitä niillä. Mutta silti koen ja poen syyllisyyttä etten voi ostaa vielä enemmän. (ja I saa kyllä ehdottomasti eniten tavaraa ja vaatteita jokatapauksessa)
No, jokatapauksessa… silloin mulla repesi ja aloin itkemään. Siis sellaista itsesäälimäryä tyyliin miksi ne ei ymmärrä, mitä mä teen taas väärin, miksen mä riitä… ja sitä rataa. Kun sain itkuni itkettyä jollekin mallille, oli O jo kadonnut yön selkään pyörällä. Isälleen siis.
Ja Nalle… taivas kuinka hyvältä tuntuu kun on oma rakas ihana kulta joka vain hiljaa on siinä ja silittää. Ei tässä maailmassa paljon voi parempaa kyllä toivoa 🙂
Ei mitään syytä Nalle potea syyllisyyttä tai mitään muutakaan itsesyytöksiä asian tiimoilta. Asiat olisi tavalla tai toisella kulminoituneet samaan pisteeseen lopulta kuitenkin, ja mitä jos et olisi ollutkaan silloin mun olkapäänä… en halua enää edes ajatella moista vaihtoehtoa. Sen haluan kuitenkin sanoa että älä ota sen enempää vastaan lapsiltakaan kuin jaksat ottaa – tai antaa. Ihana että olet luontevasti ottanut sitä ”isän auktoriteettiä ja asemaa” mutta älä koe sitä silti asiana joka sinulle lankeaa halusit tai et. Toki kiitollisena otan kaiken avun vastaan sillä uskon meidän olevan jatkossakin hyvin samanmielisiä, myös kasvatusasioissa.
Ai niin, eksä soitti, hyppi linjoja pitkin vaatien pyssyjä kymmenen minuutin sisään etuportaalle. Tuli O:n kanssa hakemaan koulukirjat ja onkivat ne pyssyt yhdessä tuolta meidän syvästä Molokista vielä puolenyön tietämillä… Hyvä niin, tosin niitä ei enää tänne sitten tarvitse tuoda 🙂