Siippa eli eksä soitteli ja kyseli mitä hän tekee kaikelle tavaralle jota vanhassa kodissamme on. Talo menee myyntiin ja se pitäisi siivota ja kaikki irtotavara saada tietenkin pois. Ja poishan ne kaikki tavarat täytyy saada viimeistään sitten kun talo annetaan uusille omistajilleen… Vaikka olen käynyt jo useamman kerran katselemassa mitä tarvitsisin sieltä, ja tullut joka kerta siihen lopputulokseen etten mitään, tilanne muuttuu aika oleellisesti jos tavaran kohtalona onkin joutua roskiin. Niin Siippa ainakin uhkasi laittaa lähes kaiken, sillä hänen sanojensa mukaan uusi kaveri aikoo laittaa uuteen asuntoon kaiken uusiksi. (mitä vähintäänkin epäilen) Mutta jos näin käy, säälittää lapset taas vähän lisää… sen lisäksi että menettävät rakkaan kotinsa, menettävät he muutkin tavaransa. Minä en siis ottanut lähtiessäni mukaan juuri mitään: ajatuksena oli säilyttää lasten koti mahdollisimman tuttuna ja turvallisena. Nyt on hankittu jo uudet kalusteet, uudet sängyt ja uusi elämä.
Mutta jotenkin tiesin että kun tämä hetki tulee, ja oma vanha, itse rakennettu koti rakkaalla paikalla ihanien naapureiden ympäröimänä myydään jollekin oudolle ja kaikki muistot joita sinne on jätetty, menee taivaan tuuliin – tulee se oikea ja todellinen luopumisen tuska päälle. Vaikka olen tiennyt koko ajan etten enää ole sinne koskaan muuttamassa, oli lapsilla ennen periaatteessa ainakin mahdollisuus käydä vanhassa tutussa talossa niinkuin ennen. Nyt täytyy sitten miettiä mitä tavaraa meille oikeasti pystyy enää mahtumaan ja mitä asioita halutaan säilyttää roskikselta.
Lupasin mennä ensi viikonloppuna raivaamaan kaappeja ja tavaroita. Pojille ainakin pelastetaan legot ja legohyllyt. I mietti olisiko hänen entinen sänkynsä mahdollista varustaa uuden sängyn jaloilla, koska se on kuulemma tosi paljon mukavampi nukkua.. Itse mietin vanhaa lipastoa, joka ei varmaan tänne mahdu, mutta jospa sen saisi viedä isälle. En tiedä…
Nallen kanssa oli juttelua tavaran arvosta tunnetasolla ja muutenkin. Itse olen ollut aina niitä tyyppejä jotka ei voi hävittää mitään kun ”se on saatu siltä ja siltä” tai ”ostin sen sillä reissulla ja sillä on hirvee tunnearvo” 🙂 Mulle tavarat on vaan rakkaita, ja tykkään ympäröidä itseni tavaroilla jotka merkitsevät jotain. Kuten nyt nämä uudet kamat täällä uudessa kodissa symboloivat mun itsenäisyyttä ja uutta alkua 😉 Olen kuitenkin sillä tavalla järjestelmällinen että tavaroilla pitää olla oikeat paikkansa ja jos ei ole eikä tule, tavara saa lähteä.
Nalle taas pitää tavarat enemmänkin tavaroina ja asiat asioina. Eikä liiemmin näe ympärillään vellovaa sotkua tai epäjärjestystä. Tosin tässä asiassa Nalle on kehittynyt kovasti ja tietää kuinka sotku ahdistaa minua (ja I:tä) ja yrittää laitella ainakin omat asiansa paikoilleen. Ja hymähtelee välillä kun kerron missä mikäkin tavara tulee tästä eteenpäin asumaan 🙂