Tultiin Kemistä torstaiyönä. Ensimmäistä kertaa jysähti eilen aamulla oikein kunnon eroahdistus päälle. Tuli niin ikävä ettei oikein tiennyt miten päin olisi <3
Mä aika harvoin ikävöin kunnolla. Toki sellaista pientä aina on mutta pyrin kääntämään senkin positiiviseksi eli lähinnä että on sitten aikaa siivoilla ja touhuilla lasten kanssa. Ehkä se iso ikävä johtui myös siitä tietoisuudesta etten näe Nallea kahteen viikkoon…
Eilen oli puhetta (eli kirjoitusta 🙂 ) kahdesta hyvinkin tärkeästä jutusta. Niitä olen sitten pyöritellyt päässäni ja yrittänyt selkeyttää ajatuksiani..
Tuli puhetta eksän holtittomasta käytöksestä ja siitä kuinka pihalla ja rikki se on. Jotenkin olen vain keskittynyt siihen että saataisiin ero selväksi, rahat jaettua ja edes jonkinlaista sopimusta lapsista. Nalle sitten ilmaisi oman huolensa siitä kuinka eksän käytösmallit viittaa niin vakaviin ongelmiin ettei se niistä selviä ilman ammattiapua. Sitähän se ei missään tapauksessa suostu ottamaan vastaan. Nalle pelkää että se räjähtää silmille kun on tarpeeksi ahtaalle puristettu, käytännössä tekee siis jotain pahaa mulle tai lapsille.
Mietin vain mitä mahdollisuuksia mulla on nyt sitten käytännössä ehkäistä mahdollinen hajoaminen tai ainakin rajata vahingot minimiin… poikia pitää ainakin pitää silmällä vielä tiukemmin niiden siellä ollessa. Lisäksi oli puhetta sisarusten pitämisestä ajan tasalla eksän suhteen. Tänään puhuinkin kälyn kanssa tästä ja kyllä hänkin vähän säikähti. Tilannehan on kuitenkin se että kaiken tämän sonnan jälkeenkin mä olen valitettavan hyväuskoinen. Muhun on sisäänrakennettu joku perususko ihmisen haluun tehdä oikein ja tehdä hyvää.
Vaikka eksä on aivan kuutamolla ihtensä kanssa, se ei ole silti paha. Se kaveri jonka kanssa yhteen aloin 20 vuotta sitten oli ajattelevainen, herkkä ja kunnianhimoinen. Se halusi olla parempi isä kuin omansa oli koskaan ollut. Niin sen näkee ettei ihmismieli aina pysty parantamaan siihen lapsena syntyneitä tuhoja.
Mulla on tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena helpotus ettei tarvi enää olla sen kainalosauvana, mutta toisaalta koen olevani jollain kierolla tavalla vastuussa tästä nykytilanteesta. Jos olisin pysynyt kotona, olisin jatkanut sen suunnitelmien karsimista, pönkittämistä, hyväksymistä ja torpedoimista tilanteen mukaan, olisin tukenut, auttanut, kuunnellut ja kaikkea muuta sielunhoidollista paskaa jota siivoamisen, lastenhoidon ja työssäkäynnin ohella tein kokoajan – nyt ei tarvis pelätä milloin se tekee sen viimeisen lääkecoctailin ja kenelle kaikille se sen syöttää. Tai että sen firma menee aikalailla varmasti konkurssiin ja viisi ihmistä menettää työpaikkansa…
Nalle on tarkkanäköinen kaveri, se ei ole tuntenut eksää kauan mutta tietää suurinpiirtein sen luonteen, eli uskon Nallen tilannearvion olevan ihan perusteltu. Lupasin pitää anturit herkillä kaikkeen eksään liittyvän kanssa.
Se toinen asia onkin tuhat kertaa miellyttävämpi. 🙂
Vuosien varrella olen huomannut saavani mehevimmät kiksit alistuvista elkeistä seksissä (siitä syystä se varmaan sujui edes jotenkin eksän kanssa loppuehtoolla). Nautin siitä että olen periaatteessa toisen käytettävissä, ajatuksena toisen miellyttäminen. ( Edit: Tosin Nalle saa saman aikaiseksi esim. nuollessaan mua sillä että tajuan hänen nauttivan siitä niin paljon, tietenkään unohtamatta sitä että se oikeasti tuntuu hyvälle) Tottakai saan alistumisesta itse nautintoa, enkä uskoakseni tekisi mitään sellaista jota en olisi periaatteessa hyväksynyt tehtäväksi jossain vaiheessa. Mutta ehdoton Ei Ei kesken seksin mulle on mun halujen kyseleminen. Haluatko näin tai noin tai (voi herrajumala ) SAANKO tehdä tätä tai tuota?..
No, Nallenhan mä löysin netistä pervoilusivuilta ja vaikkei hän aluksi sanallakaan tuonut esille seksuaalisia vaatimuksiaan tai tapojaan, myöhemmin kävi ilmi että hän on seksissä Dominoiva osapuoli. Mähän hypin tasajalkaa innostuksesta, aivan kuin olisin päässyt karkkikauppaan kaikki maailman valuutat mukana :love:
Kun tajusin miten ihana ihminen Nalle on, kuinka hyvin me sovitaan yhteen ja tasapainotetaan toisiamme, mulle iski pienimuotoinen paniikki. Kun kyse ei ollutkaan enää seksistä vaan oikeasti ehkä koko loppuelämän parisuhteesta, aloin miettimään onko musta subiksi. Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä, jos huomaan että en saa mitään jostain piiskaamisesta tai sitomisesta? Ollaanko taas tilanteessa jossa teen asioita koska pelkään menettäväni koko suhteen jos en ole tarpeeksi kovasti yrittämässä?
Nalle on moneen otteeseen sanonut ettei hän saa mitään siitä että tekisin jotain vain siksi että niin kuuluu tehdä. Että hän saa kiksit siitä että mä nautin. Silti mulla on ollut jonkinlainen määrittelemätön kummitus tuolla pääkopassa, joka kiusaa mua sillä etten pysty ”kasvamaan” subiksi. Jotenkin olen kokenut D/s- jutun kisana jossa pitäisi aina pystyä enempään että oma D olis muhun tyytyväinen.
Eilen jokin sanoma lopulta osui maaliin. Tai useampi yhdessä mutta tämä taisi olla tehokkain:
Sanoakseni asian toisella tavalla, mun mielestä ihan kaikkea ei yksinkertaisesti ole pakko kokeilla, eikä tarkoitus ole sekään että pitäisi aina löytää jotain uutta. Haluan vaan että sulla on turvallinen olo kertoa omista jutuista niin, etten sen kummemmin tuomitse kuin yritä heti siirtyä toimintaan. Puhumalla ne parhaat, ennenkaikkea yhteiset jutut löytyy joita voidaan joskus kokeilla, muttei ole mikään kompulsiivinen pakko jos ei siltä tunnu. Yhdessä.
Jep. Tämä sen teki. Plus ehkä se että Nalle kehoitti mua kertomaan mielummin asioita jotka mua kiihottaa kuin vaikkapa fantasioita, jotka voivat olla aika korkealentoisia.(Tämä toimii myös siksi hyvin että koen hirveän hankalana kertoa asioita jotka ei mulle toimi. Positiivisen kautta helpompaa…) Tosin mä en mun fantasioitani kovin helpolla kerro muutenkaan, juuri väärinymmärrysten vuoksi. Se millä mä saan itseni laukeamaan, on jotain vallan muuta kuin mitä olisin koskaan valmis kokeilemaan. Pervo mikä pervo :shout:
Meidän seksi on ollut aivan ihanaa. Jo se, että Nalle ottaa kun haluaa saa mut märäksi. Nallelle on silti todella tärkeää että mä nautin ja siksi mulla on turvallinen olo, tosin meidän seksissä ei mitään yltiömäisen kinkyä ole vielä ollut.. Sellainen mukava pohjavire joka saa mut ihan kuumaksi 😉
(Esim. leffaa katsoessa koko porukalla Nalle on pari kertaa uittanut kätensä mun hävylle ja sisään. Mun tehtävä on ollu pitää naama peruslukemilla ja Nalle on huolehtinut ettei kukaan tajua mitä me touhutaan… Nam!)
Nalle sanoo että se tuntee itsensä ihan tarpeeksi Dominoivaksi tälläkin hetkellä, ettei sen ole mitään tarvetta alkaa keinotekoisesti etsimään musta mitään seksiobjektia. Ja tähän mäkin olen tyytyväinen, toistaiseksi ainakin.
Tuli puhetta asioista joita meillä voisi olla jos tulee tarve ja mahdollisuus kokeilla jotain. Nalle mainitsi sidotut silmät (oi, siitä tykkään VARMASTI), kevyttä sidontaa (todellakin, ei mitään epäröintiä), puhetta oli myös läpsyttelystä ja tuhmista puheista… En usko että tekee lainkaan tiukkaa.. Mä kiihotun kaikista pienistä jutuista joita Nalle harrastaa, tukistamisesta, puremisesta, nipistelystä..
Yksi juttu jota haluaisin kokeilla uudelleen on meidän ensi treffeillä ( :coolsmile: ) kokeiltu sormiennätys. Nalle oli sitä mieltä että kaikki onnistui löytämään tiensä sisälle ennen kuin mä sanoin että homma alkaa muistuttamaan synnytystä.. Mutta jos uudelleen asiaan mennään, tuhmilla puheilla varustettuna, mä olen varmasti (taas) ihan sekaisin kiimasta…
Asiat mitkä mua epäilyttää näin kylmiltään (siis mä olen meistä kahdesta se noviisi) on kipu, lähinnä piiska (jota Nallekaan ei kuulemma erityisemmin halaja käyttää) ja sellaiset nöyryyttävät jutut joita en voisi kuvitella tekeväni edes päissään 🙂 Mutta kuten jo ilmi kävi, se ettei ole tarvetta mennä sille alueelle mikä ei kiehdo, auttaa osaltaan unohtamaan sen kummituksen tuolla takaraivossa.