Yhteiselo on alkanut lasten osalta paremmin kuin ikinä olisin osannut edes varovaisesti suunnitella. I ei ole osoittanut mieltään, L on aika rauhallinen, P käy Nallen sylissä välillä ja jopa O tuli vapaaehtoisesti tänne yökuntiin jotta herää varmasti kouluun aamuisin. Asioiden pitäisi olla siis mallillaan mutta…
Lasten äidillä leviää pää. Ei musta taida olla tähän. En mä tiedä pystynkö jakamaan elämääni 24/7 kenenkään kanssa, en sen jälkeen kun kovalla työllä oman elämäni ansaitsin. Itselleni ja lapsilleni. Helvetti sentään, mutta mä en halua muuttaa mitään, haluan asiat niinkuin ne meillä on ollut. Lapsellista, jälkiviisasta, itsekästä, ilkeää, julmaakin.
En pysty huutamaan pahaa oloani ulos (mikä toimi eksän kanssa), en voi ”vaan” purkaa sitä. Mitenkään. Mutta itseppä olen tällä kertaa soppani keittänyt…
Luulen tietäväni mitä on olla onnellinen, ja tämä ei nyt ole sitä.. ahdistaa ihan järjettömästi eikä Nalle (siis mun mielestä) pysty tekemään mitään oikein… en tiedä voiko tätä ahdistusta diagnosoida kuukautiskiertoon, kaamokseen tai lumettomuuteen kuuluvana asiana. Mutta sen tiedän ettei mua ole ahdistanut tällä tavalla sen jälkeen kun sain elämäni hallintaan. Ehkä kyse on sitten siitä hallinnan uudelleen menettämisestä.. en tiedä 🙁
Ajatukset on sekasortoa, painavaa ja tummaa. Pakko niitä on silti jotenkin purkaa, vaikkei tämäkään reilua ole Nallea kohtaan, parempi silti kuin täysi hiljaisuus ja tunne että joku mättää. Pelkuri minussa haluaa tuhota tämän viestin ja olla niinkuin mikään ei olisi vialla, mutta olen luvannut olla rehellinen vaikka se olisi kuinka hankalaa tai tuntuisi pahalta.
Nalle käy sääliksi. Yksin uudella paikkakunnalla, uusi elämä ja uudet ihmiset edessä ja mä sekoilen sitten. Mutten mä voi mitään sille miltä musta tuntuu. Kun ne tunteet on näinkin massiivisia, ei niitä saa piilotettua ja luultavasti se tuntuisi vielä pahemmalta..
Haluaisin kovasti olla onneni kukkuloilla. Todella. Mulla olis kaikki eväät sitä varten, mutta jokin ei nyt täsmää. Toivottavasti tajuan (tai Nalle) mikä se joku on ennenkuin on liian myöhäistä..