Kirjoittelen jotain pikaisesti samalla kun Nalle tekee pienimmän kanssa aamupalaa. Mun kannattaisi ehdottomasti nukkua, yöunet on ollu vähän surkeita, mutta ei tule enää uni silmään..
Eilen käytiin Nallen porukoilla kylässä ja täytyy sanoa että talon emännän vastaanotto oli lämmin. Mun makuun jopa turhankin lässyn lässyn, mutta ihania ihmisiä siellä oli vastassa. Olo oli tervetullut ja mielellään uudelleen takaisin mennään 🙂 Ii:n mummo kyllä hurmasi aivan täydellisesti!
Toinen kyläpaikka tuntui sitten taas ihan siltä kun olisi mennyt vanhoille ystäville pitkästä aikaa kylään. Samanlaisia vilkkaita mukuloita, menoa ja meininkiä, hyvät jutut ja aikuistenkin kanssa tultiin hyvin juttuun. Jos kaikki sujuu hyvin, toivon kyllä pääseväni tämän perheen kaveripiiriin 🙂
Molemmissa paikoissa aisti että Nallesta välitetään, mikä taas lämmittää tietysti mun sydäntä. Kotonaan Nallesta aisti jotain.. vaivaantunutta? , en tiedä, mutta toisaalta – omat vanhemmat on varmaan aina siinä asemassa ettei niistä tiedä tykkääkö, häpeääkö vai mitä. Omiaan ei osaa katsella vierailla silmillä kovinkaan puolueettomasti 🙂
Jatkan myöhemmin sen parissa mitä ajatuksia täällä on syntynyt, tämä oli nyt sellainen tilanneraportti.
Okei, nyt tuli väli 🙂
Nalle on ihana. Luontainen lahjakkuus lasten kanssa, ajattelee mun kanssa niin samoja ratoja, että välillä oikein säikähtää. On ihanaa kun toinen on lähellä, koskettaa ja suukottaa, mutta nytkin ottaa aivan vatsanpojasta kun kuuntelen Nallen naurua. Ääneen nauraminen ja/tai hekottelu on niin maailman ihanin ääni<3