Ensinnäkin, ihanaa Nalle että lähdit mukaan miettimään ja pohdiskelemaan myös tänne blogin puolelle. Sun ajatuksia on aina ilo sekä kuunnella että lukea 🙂
Mulla on sellainen lapsellis-naivistinen tapa ottaa ja kokea ihmiset sellaisina kuin he ovat. Hyväksyn sekä hyvät että huonot puolet osana ihmisen luonnetta ja minuutta.
Mulla ei ole mitään tarvetta alkaa muuttamaan aikuisen ihmisen käytöstä, ulkonäköä tai mielipiteitä sen vuoksi että itse pystyn hänen seurassaan olemaan. Toisaalta, mun seuraan ei ihan kuka vaan sitten pääsekään, ei ainakaan lähelle ♡ Eli en koe myöskään tarvetta väkisin kärvistellä esimerkiksi todella negatiivisesti ajattelevan ihmisen lähellä – se on liian kuluttavaa.
Luulen että Nallen tunne siitä ettei mun seurassa tarvitse lokeroida itseään osiksi, voi olla seurausta tästä. Mun mielestä se että sut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet, on yksi ihanimmista lahjoista joita kuka vaan voi toiselle halutessaan antaa.
Nalle taisi huomata asian myös yhtenä päivänä ajaessaan parran pois. Huomasin kyllä, ja makustelin muuttunutta ulkonäköä ajatuksissani, mutten sitten sanonut ääneen mitään. Nalle lopulta kysyi että mitä mieltä olen uudesta lookista, ja mun oli vastattava tylsästi. Sillä Nalle on Nalle parralla ja ilman, ei sillä ole minulle suurtakaan merkitystä. Siloposkisempi, ehkä vähän nuoremman näköinen – mutta mun Nalle silti ♡
Eli kun olen löytänyt ihmisen jonka ominaisuuksissa ei ole mitään mua loukkaavaa tai satuttavaa, olen vain äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Vikoineen (olettaisin että niitä tulee vielä vastaan), menneisyyksineen, ja tapoineen Nalle on nyt mun rakas!